Siinä vaiheessa ei paljon hymyilytä, kun ollaan taas kerran auton kanssa jumissa hangessa, joko tieltä suistumisen tai ihan vain korkean auravallin vuoksi.

Tilanteesta selviää, mikäli takakontista löytyvät lumilapio ja hinausköysi ja paikalle sattuu joku ystävällinen kanssa-autoilija jolla on aikaa pysähtyä auttamaan. Aina näin onnellisesti ei kuitenkaan ole… Pienemmästä kinoksesta voi silti päästä omin avuin liikkeelle, jos tietää mitä tekee. Yritä ennen hinausauton soittamista ainakin näitä:

• Yritä “heijata”. Käyttämällä vuorotellen pakkia ja ykkösvaihdetta voit saada ajopelin liikkumaan sen verran, että pyörille löytyy taas pitoa. Ei suositella automaattivaihteisen auton omistajille.
• Käännä pyörät suoraan, mikäli auton edessä/ takana on tilaa. Auto etenee helpommin, jos pyörät eivät ole vinossa ja tasauspyörästö jakaa tällöin voiman molemmille vetäville pyörille.
• Kaiva, vaikkei lapiota löytyisikään. Käytä apuvälineenä CD-koteloa, lumiharjaa, takapenkille jäänyttä lapsen lelua… Usein jo parinkymmenen sentin mittainen “kiitorata” auttaa asiaa.
• Käännä rattia. Kääntelemällä ohjauspyörää nopeasti puolelta toiselle voit saada auton “möngertämään” pikkuhiljaa eteenpäin pyörien ottaessa vuorotellen pitoa. Tasauspyörästön rakenteesta johtuen veto siirtyy tällöin eri pyörille vuorotellen.

Kyllä talviaika on sitten kiva. Varsinkin autoilijan kannalta katsottuna. Jokaiselle vanhemman tai vähän uudemmankin kotteron omistajalle seuraava lienee tuttu tilanne:

On pidellyt muutaman päivän lauhempaa säätä ja pakkanen on taas kerran kiristynyt, jäädyttäen kaiken mahdollisen ulkoportaista postilaatikon kanteen. Töihinlähtö olisi edessä, mutta avainta auton lukkoon sovitettaessa lukkopesä ei inahdakaan… Nesteeltä ostettu täysi lukkosulapullo on hyvässä tallessa hansikaslokerossa. Mikä neuvoksi?

Konsteja jäätyneen lukon sulattamiseen on varmasti lukuisia erilaisia, mutta nostetaan tässä esille muutama:

• Lukkosula. Pullo kulkee kätevästi mukana talvitakin taskussa, hanskalokerossa siitä ei ole hyötyä kenellekään.
• Muovikassillinen kuumaa vettä. Tehokas konsti lukkomekanismin sulattamiseen on täyttää (ehjä!) muovikassi kuumalla vedellä ja painaa sillä lukon / kahvan kohtaa ulkoapäin jonkin aikaa. Lämpö leviää tasaisesti ja (toivottavasti) sulattaa jäätyneen lukon. Älä kuitenkaan kaada vettä ovelle, seuraavalla kerralla se on entistä lujemmin jäässä. Tämä toimii muuten usein myös jäätyneisiin tiivisteisiin.
• Avaimen lämmittäminen. Joskus avaimen kuumentaminen esim. sytyttimellä voi auttaa. Kun avain on kuuma, se työnnetään lukkopesään ja odotellaan hetki ennen kääntämistä. Auttaa jos pelkästään lukkosylinteri on jäässä.
• Hengitysilma. Letkunpätkää, alkometrin pilliä tai vastaavaa käyttämällä voi lukon saada sulatettua sen verran, että avain kääntyy. Uloshönkäisty 37-asteinen ilma lämmittää tehokkaasti jos se saadaan suunnattua oikein.
• Tupakansytytin. Esim naapurin autosta lainattu, kuumennettu tupakansytytin avaimenreikää vasten painettuna sulattaa jäätyneen lukon nopsasti.
• Kuumailmapuhallin. Jos sellainen on saatavissa, lukko aukeaa varovasti lämmittämällä. Sulattaa sitten muuten jään lisäksi myös maalit, joten kannattaa olla varovainen!

Kun ovi on vihdoin saatu auki, on viimeistään aika ennaltaehkäistä uudelleenjäätyminen.

Murheilta välttyy, kun voitelee säännöllisesti lukkopesät aseöljyllä, lukkoöljyllä tai ompelukoneöljyllä ja voitelee tiivisteet vaikkapa huoltoasemalta saatavalla silikonipuikolla. Lukkoöljyäkin on sitten muuten kahdenlaista; sitä joka sulattaa (lukkosula) ja sitä joka enimmäkseen vain voitelee. Lukkosula kuivattaa, joten sen käytön jälkeen tulisikin lukot voidella huolellisesti kunnon öljyllä.

Keskuslukollisten menopelien omistajienkaan ei tule unohtaa lukkohuoltoa, keskuslukitusta käyttävät moottorit nimittäin saattavat jäätyä ihan yhtä lailla kuin ulkoisetkin lukkopesät. Lukot kannattaa siis pitää toimintakunnossa vaikkei niitä normaaliolosuhteissa avaimella availisikaan.

Lukkosylinterien lisäksi huomiota kaipaavat myös ovien ja luukkujen tiivisteet. Joskus tuntuu kuin ovi olisi hitsattu kiinni, kun tiiviste on jäätynyt koko matkalta eikä ovi hievahdakaan vaikka kuinka kiskoo…

Oikeissa olosuhteissa jäätyminen saattaa päästä yllättämään odottamattomassakin tianteessa. Kirjoittaja oli joskus takavuosina apuna, kun rouvashenkilö oli kurvannut huoltoasemalle, tankannut ja käynyt maksamassa. Tällä välin ajopelin jokainen luukku oli parinkympin pakkasella jäätynyt kiinni niin ettei ovia saatu revittyä auki miesvoimallakaan… Sulattelutalkoiksihan se meni, ovi suostui aukenemaan vasta kun olimme kaataneet päälle ämpärillisen kuumaa vettä kun mikään muu ei enää tepsinyt.

Tiivisteet kannattaa ennen talven tuloa puhdistaa yleispesuaineeseen kastetulla rievulla pyyhkimällä ja tämän jälkeen käsitellä joko edellämainitulla silikonipuikolla tai spraysilikonilla suihkutetulla rievulla. Myös pakkasnesteeseen (glykoliin) kastetulla rätillä pyyhkiminen ehkäisee jäätymistä tehokkaasti.

Ruuhka-Suomessa saattaa julkisilla kulkuneuvoilla vielä jotenkuten pärjätäkin, mutta muualla asustavien ei auta kuin pistää kättä taskuun. Jos bussipysäkille talsiminen aamukuudelta pakkaslumen pöllytessä kauluksesta sisään ei herätä sen lämpimämpiä ajatuksia kuin hybridihärvelin omistaminenkaan, voidaan autoilun kustannuksia karsia parilla muullakin tavalla. Tässä pari ehdotusta:

• Luovu työmatkoista, jää kotiin tekemään etätöitä. Hyvä ratkaisu, paitsi jos sattuu olemaan esim. sorvari tai bussikuski.
• Kiinnitä huomiota kaasujalkaan ja ajotapaan.

Lämmitä moottori ennen ajoa.

Kiihdytä tavoitenopeuteen vikkelästi

Älä aja liian suurella tai pienellä vaihteella

Käytä vakionopeudensäädintä.

Suksiboksi pois

Koloja pintaan

Edellisvuonna haastetta tarjosi MÄKI, jonka päälle kipuaminen ei ollut lumen määrästä johtuen niitä helpoimpia tehtäviä. Tänä vuonna nyppylä ei kummempaa haastetta tarjonnut, sen sijaan kilpailijoille sydämentykytyksiä aiheuttivat märät ja syvät ojat.

Kilpailu ajetaan perinteisesti partiokilpailuna, matkaan lähdetään kolmimiehisin joukkuein ja maaliintuloaika otetaan joukkueen hitaimman jäsenen mukaan. Tiimityö siis kannattaa, ja sitä totisesti tarvittiinkin pyörien ollessa paikoitellen tankkia myöten kiinni kuravellissä. Luokkia kilpailussa on 4:

• Luokka 1
• Luokka 2
• Business-luokka
• Army-luokka

Illat pimenevät ja tiet alkavat kimmeltää kuurasta ja jäästä. Kaksipyöräisten ajoaika alkaa olla ohi, lukuunottamatta kurapyöriä tai muutamaa kylähullua, joilla Sivuvaunu-Uralin käyttö näyttää olevan ympärivuotista. Kesän jäädessä taakse on siis aika pakata uskollinen ratsu talviteloille.

Moni meistä asuu kaupungissa ja säilytystila saattaa olla kortilla. Isännöitsijä kieltää viemästä pärrää verkkokellariin ja vaimo olohuoneeseen. Oiva ratkaisu onkin turvautua alan liikkeeseen, suurin osa moottoripyöräkauppiaista ja -huolloista tarjoaa kuukausihintaista talvisäilytyspalvelua. Pyörän saa halutessaan keväällä huollettuna ja ajovalmiina takaisin ja ajokausi voi alkaa. Hinta palvelulle vaihtelee, mutta näyttää asettuvan välille 35 -50 eur/kk.

Talvisäilytyspalvelua tarjoavat mm. seuraavat yritykset:

www.moottoriparkki.fi

www.netrinki.fi

www.mphotelli.com

www.sgnservice.fi

www.ccrewfinland.com

Tee itse, säästä satasia

Useimmilla omakotitalossa asuvilla on myös mahdollisuus säilyttää pyörä kotinurkissa pimeän talven yli. Keväällä välttyy monelta murheelta, kun vaivautuu hoitamaan muutaman pikkuasian ennen rautaratsun peittelyä. Huhti-toukokuussa pyöräkorjaamojen jonot ovat pisimmillään, ja yleisimmät viat ovat niitä samoja… Peli ei lähde käyntiin / vuotaa bensaa / ei käy tyhjäkäyntiä / akku on hajalla. Ongelmilta voisi hyvin myös välttyä käymällä vaikkapa tämän tarkistuslistan läpi:

• Pese pyörä
• Irroita akku, lataa se täyteen ja vie lämpimään tilaan
• Täytä polttoainetankki piripintaan kondensoitumisen estämiseksi
• Sulje polttoainehana ja tyhjennä kaasuttimet joko pyörää käyttämällä tai (alipainehanan tapauksessa) tyhjennysruuvista
• Tarkista jäähdytysnesteen pakkaskestävyys, varsinkin jos mopo talvehtii kylmässä tilassa

Keväällä ajoon

Jokainen motoristi varmasti tunnistaa tuoksun joka syntyy, kun pölyinen pyörä kaivetaan talviunilta ja laitetaan ensimmäistä kertaa käyntiin. Keväällä, kun räystäät tippuvat ja aurinko sulattaa paljaita kohtia asfalttiin, alkaa kuumeinen ajokauden odotus joka huipentuu yleensä huhti-toukokuussa ensimmäisten kilometrien myötä. Vaikka ajamisen polte olisikin kova, ei pyörää tule ottaa suim päin ajoon. Talven jäljiltä ryyteessä on kuskin lisäksi myös pyörä, joten pikku huolto on usein paikallaan. Keväällä läpikäytäviä tarkistuskohteita ovat ainakin seuraavat:

• Akku lataukseen ja paikalleen
• Rengaspaineiden tarkistus
• Öljynvaihto
• Ilmansuodattimen vaihto / puhdistus
• Pyörän yleinen läpikäynti ja osien kiristely

Kun vanhasta pelistä on päästy eroon, onkin aika suunnata katseet markkinoille uutta ajopeliä etsien. Tässä kohdassa voi taas marssia liikkeeseen ja valita kiiltävästä rivistöstä omaa ja vaimon silmää miellyttävän ajopelin, tai vaihtoehtoisesti haeskella sopivan käyttörassin netin puolelta.

Tutustumiskierros on viisasta aloittaa vaikkapa autotalli.comista tai nettiautosta, palveluihin tutustumalla saa nopeasti melko hyvän kuvan hintatasosta ja auto on helppo rajata merkin, mallin, moottorityypin tai vaikkapa varustetason mukaan. Puolen tunnin surffailu avartaa asiaa kummasti, vaikka sitten päätyisikin hakemaan autonsa liikkeestä.

Kun varteenotettava yksilö tai pari on kiikarissa ja myyjän kanssa sovittu treffit, alkaa armoton tutkiminen ja kaupanhieronta.

Käytettyä autoa ei nimittäin kannata ostaa sikaa säkissä, vaan kulkupeliin kannataa tutustua huolellisesti. Jo viisikin vuotta vanhoissa autoissa alkaa olla melkoisia yksilökohtaisia eroja niin ajokilometreissä kuin yleisessä kunnossakin. Tärkeimpiä tarkistuskohteita ovat ainakin seuraavat:

• Yleinen olemus

Onko sitä viitsitty edes joskus pestä? Onko takakontissa kuljetettu lähinnä terveisiä vaiko öljyisiä irtomoottoreita? Onko auto yleisesti ottaen ryhdikkään näköinen ja suorassa?

• Korin kunto

Pesemättömyys yhdistettynä suolaisiin suomalaisteihin tarkoittaa sitä, että ruoste alkaa vallata jalansijaa, iskien tavallisesti ensimmäiseksi pyöränkaariin ja helmakoteloihin. Myös korin saumat ovat joissain merkeissä melko alttiita korroosiolle. Ruosteviat etenevät nopeasti ja ovat usein kalliita korjata.

• Moottori

Terveestä, huolletusta koneesta ei kuulu ylimääräisiä ääniä tai vikinöitä. Ajokilometrit vaikuttavat auton tekniikan kuntoon suuresti, mutta kilometrimääriäkään ei pidä kammoksua mikäli autoa on huollettu asianmukaisesti. Ajamattomuus tekee ajopelille usein enemmän kiusaa kuin ajaminen! Nykyaikainen auton bensiinimoottori kestää hyvällä hoidolla yli 300 000km, diesel melkein tuplasti.

• Koeajo

Sulje radio, käske vieressä istuvan myyjän pitää leipäläpensä kiinni, kuuntele ja tunnustele.

Kytkeytyvätkö kaikki vaihteet pehmeästi, ilman rutinoita? Toimiiko kytkin niinkuin pitää? Purevatko jarrut tasaisesti ja ilman tärinöitä? Sammuvatko kaikki varoitusvalot kojetaulusta? Pikku hiekkatielenkki selventää alustan ja jousituksen osien kuntoa kummasti. Nykyautoissa alustan osia kuluu kuin näkkileipää hentoisten rakenteidensa vuoksi, joten ihan pikku kolahteluja ei kuitenkaan kannata säikähtää. Osat ovat yleensä melko edullisia uusia. Yleinen ajotuntuma on tässäkin kohdassa tärkein, suurin osa ajokortin omistajista huomaa kyllä perstuntumalla jos menopeli ei kulje suoraan tai käyttäytyy muuten oudosti.

Kun koeajo on suoritettu ja auto kelvolliseksi havaittu on vielä syytä tarkistaa auton paperit, runkonumero ja katsastuksen voimassaoloaika. Tämän jälkeen voidaankin sitten siirtyä tinkimisvaiheeseen…

Kun viimein koittaa se aika, että vanha hoppa täytyy laittaa kiertoon, homman voi hoitaa kahdella tavalla. Vanhan ajokin voi kurvata autoliikkeen pihalle ja lähteä uudemmalla pois, tai sitten sen voi myydä itse. Talousnäkökulmasta jälkimmäinen on usein edullisempi vaihtoehto, suoraan myymällä kulkupelistä saa usein paremman hinnan ja rahatukun kanssa kelpaakin sitten marssia uutta ostamaan.

Yksityiselle myyminen ja yksityiseltä ostaminen on luonnollisesti hieman riskialttiimpaa kuin autoliikkeen kanssa asiointi, mutta siitäkin selviää hienosti kunhan pitää maalaisjärjen matkassa ja huolehtii muutamista asioista. Moni on saanut karvaasti oppia luovutustodistuksen tärkeyden, kun uusi omistaja ei sitten olekaan rekisteröinyt ajokkia nimiinsä. Tällöin nimittäin vanha omistaja vastaa auton maksuista hamaan tulevaisuuteen, mikäli ei pysty osoittamaan omistajanvaihdoksen tapahtuneen. Mahdollisia tästä koituvia kuluja voivat olla mm ajoneuvoverot, käyttömaksut, vakuutusmaksut ja jopa pysäköintisakot.

Kun auton myyntihetkellä rekisteriotteen ilmoitusosa luovutetaan uudelle omistajalle asianmukaisesti täytettynä, oma selusta varmistuu vaivattomimmin vaikkapa ottamalla ilmoitusosasta valokopio. Mikäli kopiointimahdollisuutta ei siihen hätään ole, kelpaa luovariksi vaikkapa A4-paperi johon on on kirjattu vähintään seuraavat tiedot:

• Ajoneuvon merkki ja malli
• Valmistenumero
• Rekisterinumero
• Myyjän tiedot (nimi, osoite, puhelin)
• Ostajan tiedot (nimi, osoite, puhelin)
• Myyjän henkilötunnus
• Ostajan henkilötunnus
• Päivämäärä
• Molempien allekirjoitukset

Vaikka suomalaisiin yleisesti ottaen voikin luottaa, osoittaa tervettä järkeä kieltäytyä esim. osamaksusopimuksen tekemisestä vieraan ostajan kanssa. Perintä voi olla hyvinkin vaikeaa mikäli maksuhalukkuus osoittautuukin laihanlaiseksi auton vaikkapa äkillisesti hajottua.

Mutta, kuten sanottu, myynti onnistuu kyllä mikäli noudattaa tervettä varovaisuutta. Lähikaupan seinälle rustattava ilmoitus on tietysti aina yksi kanava hoppansa kaupitteluun, mutta viisas autonmyyjä etsii ostajaehdokkaita internetissä, ja vieläpä ilmaiseksi. Netti on pullollaan erilaisia, isompia ja pienempiä myyntipalveluja. Parhaiksi kauppapaikoiksi ovat Autoverkon toimituksen kokemusten perusteella osoittautuneet autotalli.com ja nettiauto.com.

Pari päivää sitten toimituksen postiluukusta tupsahti näytenumero GTi-Magazinesta. Aviisi päätyi kahvipöydälle tarkempaan syyniin ja osoittautuikin varsin mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi.

Aivan uusi tuttavuus se ei ollut

…kirjoittaja on itseasiassa tilannutkin läpykkää joskus sen alkutaipaleella, taisi olla 2000-luvun alkua. Ensimmäinen tekemäni havainto oli julkaisun sisällön tason merkittävä nousu kymmenen vuoden takaisesta. Tuning-autoharrastus on kaikessa hiljaisuudessa jatkanut kasvuaan ja lehti pullisteleekin toinen toistaan tasokkaampien autojen yksityiskohtaisia esittelyjä.

Oli myös mukava huomata, että kotimaamme rakentelukulttuuri on noussut kakkoskoppaisten Golffien viilaamisesta astetta tai paria kovemmalle tasolle, lehden esittelemä autokalusto kestää mainiosti vertailun ulkomaisiin esikuviinsa.

Lehden kohderyhmään

…lukeutuvat autonrakentelusta kiinnostuneet alle kolmekymppiset autohifin, korisarjojen ja tuningkulttuurin suurkuluttajat. Lehti tarjoaa varsin kattavan tieto- ja viihdepläjäyksen kymmenen kertaa vuodessa.

Jokainen numero pitää sisällään tanakkaa tietoa uusimmista kotkotuksista autonrakennusrintamalla, lukijoita kiinnostavia tuoteuutuusesittelyjä, Driftingmaailman kuumimmat kuulumiset sekä tottakai myös hillitysti naiskauneutta mm. joka numerossa vaihtuvan GTi-tytön muodossa.

Lehden asiansa osaava toimittajakunta myös kiertää tunnollisesti kaikki vähänkään merkittävät alan tapahtumat sijainnista riippumatta. Lehti palvelee osaltaan myös rakentajan tuotekatalogina, alan yritykset ja varustevalmistajat ovat laittaneet tyrkylle toinen toistaan houkuttelevampia tarjouksia ja uutuuksia.

Sisältö vakuuttaa

…vaativimmankin lukijan. Uusimman numeron parissa viihtyi helposti tovin jos toisenkin, luettavaa ja ihmeteltävää lehdessä riittää takuulla koko rahalla. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa tämä numero 10/2011, mitäpä sanoisitte seuraavanlaisesta kattauksesta:

• +300hp kasinelonen Kadetti
• Äärimmilleen rakennettu, yksipaikkainen Vw Caddy Volvon tekniikalla
• -95 Corolla Lambo-ovilla täysin matattuna
• Kattava artikkeli auton suojaamisesta voroja vastaan höystettynä sammutusjärjestelmäesittelyllä
• Hyötyasiaa tuontiauton kilvittämisestä
• Tapahtumaesittelyjä aina Ateenaa myöten

Lehti on myös ottanut haltuunsa aseman korisarjankiinnittäjän äänitorvena. Käsi ylös, kuinka moni tiesi autontuonnin jenkeistä tai Aasiasta helpottuneen merkittävästi Lokakuussa? Ei se mitään, emme mekään tienneet. Ennen kuin luimme asiasta GTi-Magazinesta. Valtiovalta kun ei näistä ihan aina muista tai katso parhaaksi tiedottaa.

Mikäli edellä esitetyt asiat kiinnostavat, on Gti-Magazine ehdottomasti tutustumisen arvoinen paketti. Lehden kotisivuilla osoitteessa www.gti.fi voit tutustua artikkelitarjontaan tarkemmin.

Sinunkin autosi konepellin alla saattaa lymytä hiljainen, säännöllistä huoltoa kaipaava rakenneratkaisu jonka olemassaolo on helppo unohtaa. Osakokonaisuus ei millään tavalla varoittele etukäteen hajoamisestaan vaan räpsähtää sitten kerralla, ja kallista tulee.

Aivan oikein, jakohihnastahan tässä puhutaan.

Nykyaikaisessa moottorissa nokka-akseli(t) ajoitetaan kampiakseliin nähden jakohihnalla. Kampiakselin tuottama energia pyörittää nokka-akseleita hammastetun, kumisen hihnan välityksellä.

Lasikuituvahvistettu kumihihna on erittäin hyvä ja hiljainen tapa hoitaa tehtävä, mutta sen huonona puolena voidaan pitää vikaherkkyyttä ja joskus tiheääkin uusimistarvetta.

Entäs jos se pääsee unohtumaan?

Mikäli hihnan vaihtoväli ylitetään tai se pääsee syystä tai toisesta vaurioitumaan, on seurauksena pahimmillaan moottorin täystuho. Nokka-akselin liike pysähtyy jättäen osan venttiileistä ala-asentoon kampiakselin jatkaessa edelleen kulkuaan, jolloin palotilassa alkaa tulla ahdasta ja vaurio on väistämätön.

Jakopään hammashihnan vaihtoväli vaihtelee riippuen autosi merkistä ja mallista, yleensä välillä 50 000- 150 000km. Oikean vaihtovälin voit helpoiten tarkistaa autosi huoltokirjasta.

Alla muutamiaesimerkkejä satunnaisesti valittujen autojen vaihtoväleistä:

• Volvo S70, V70, C70 ->99 bensiini 120tkm / 4 vuotta
• Volvo S70, V70, C70 2000-> bensiini 150tkm / 4 vuotta
• Volvo V70 & 850 Diesel ->98 90tkm / 4 vuotta, syöttöpumpun hihna 45tkm
• Ford Focus Diesel -01 160tkm / 10 vuotta
• Opel Vectra 88-03 30tkm (!)

Emme vastaa taulukossa olevista virheellisyyksistä, joillain valmistajilla kun on tapana muuttaa vaihtoväliä jälkikäteen.

Kuten esimerkeistä voi huomata, on vaihtoväleissä merkittäviäkin eroja eri merkkien välillä. Joissain dieselmalleissa on jakohihnan lisäksi erillinen syöttöpumpun käyttöhihna, joka hoitaa dieselpumpun ajoitusta. Tämän lyhyemmän hihnan rakenne on yleensä samanlainen kuin nokkahihnalla.

Ohikiitäneiden kilometrien lisäksi toinen uusimistarpeeseen vaikuttava seikka on aika. Kumi kun haurastuu ja menettää ominaisuuksiaan ajan myötä. Tavallisesti vaihtotarve tulee vastaan 5-6 vuoden kuluttua, vaikkei autolla olisi ajettu metriäkään.

Kolmas hihnan kohtaloksi koituva tekijä ovat kemikaalit ja voiteluaineet. Uusikin hihna tulee vaihtaa, mikäli moottoritilassa tapahtuu jonkinnäköinen ns. öljykatastrofi tai remmi joutuu muulla tavalla alttiiksi vieraille aineille.

Tee se itse, tai ehkäpä ei

Hihnan vaihto on toimenpide johon ei tule kotioloissa suinpäin ryhtyä, vaihtoon tarvitaan usein erikoistyökaluja ja rautaista osaamista, joten korjaamokäynti on yleensä tarpeen. Yleisesti ottaen mikä tahansa asiantunteva ja asiansa osaava paja pystyy hihnan uusimaan, hinnoissa taas saattaa olla suuriakin heittoja merkkikorjaamon ja tavallisen välillä.

Kaikista menopeleistä hihnaa ei löydy, osa valmistajista luottaa kumiremmin sijaan jakoketjuun, eli ketjuvälitteiseen järjestelmään. Ketju onkin sitten huomattavasti pitkäikäisempi, mutta vastaavasti hieman äänekkäämpi, kalliimpi valmistaa ja taloudellisuudeltaan rullausvastuksensa vuoksi heikompi. Käyttäjäystävällisyyttä ei käy kiistäminen, ketju kestää tavallisesti moottorin koko eliniän ajan. Hatunnoston arvoinen suoritus joiltain valmistajilta on ollut myös suunnitella moottori ns. vapaasti pyöriväksi. Tätä ratkaisumallia suosii ainakin Opel joissain malleissaan. Tällöin jakohihnan vauroituminen aiheuttaa pelkästään matkanteon katkeamisen, männät ja venttiilit eivät pääse kohtaamaan missään tilanteessa.

Hihnan uusimisen yhteydessä kannattaa suosiolla vaihtolistalle laittaa myös mahdollinen kiristin sekä vesipumppu mikäli se saa käyttövoimansa samalta hihnalta. Rikkoutunut kiristinlaakeri aiheuttaa yleensä saman lopputuloksen kuin hihnavika ja vesipumpun tiivisteiden käyttöaika on puolestaan rajallinen. Mikään ei harmita enempää kuin vesipumpun tiputtelu hetikohta hihnanvaihdon jälkeen, koska yleensä kyseessä on tällöin koko operaation uusiminen. VAG- moottorilla varustetuissa autoissa (VW, Seat, Audi, osa Volvoista) ostoslistalle päätyy myös kampiakselin kiinnityspultti, joka on venyvä ja näin ollen syytä uusia irroituksen yhteydessä.

Hintaesimerkkejä

Alla muutamia esimerkkejä osakokonaisuuksien hinnoista. Näihin siis lisätään vielä työkustannukset.

• Volvo V70 bensiini 98-> 159,90
• Volvo V70 Diesel 2000-> 108,70 Pumpun hihna 22,90
• Ford Focus Diesel -01 72,30
• Opel Vectra 1,6 vm 2000 115,50

Hinnat haettu Motonetin verkkokaupasta 14.11.2011

Kerran vuodessa sen aika koittaa, ja useimmille meistä toimenpide tuntuu olevan miellyttävyydeltään hammaslääkärin luokkaa. Suomen lakihan määrää kaikki henkilö-, paketti- ja jopa mopoautot kerran vuodessa katsastusmiehen toimesta syynättäväksi.

Uusi auto on katsastettava ensimmäisen kerran kolmen vuoden sisällä käyttöönottopäivästä. Ensimmäisen katsastuksen jälkeen saa vielä pitää yhden välivuoden, jonka jälkeen nyt jo viisivuotias menopeli siirtyy samaan säännölliseen katsastusrytmiin kuin muutkin.

Hinnat

Aiemmin katsastustoimenpiteessä saattoi jotain pelättävää ollakin, kun katsastustoiminnan monopoli oli valtionkonttoreilla, mutta nykyisellään homman voi hoitaa varsin kätevästi ja miellyttävästi valitsemallaan konttorilla. Katsastustoimintahan vapautui kilpailulle 1984 ja alalle onkin sen jälkeen ollut mukavasti tunkua. Hintoihin tämä ei valitettavasti ole vaikuttanut ainakaan ihan toivotulla tavalla, suomalaiset autonomistajat ovat tällä hetkellä koko lailla eriarvoisessa asemassa asuinkuntansa perusteella kuten allaolevasta listasta voi havaita. Asiaan ollaan etsimässä ratkaisua myöntämällä myös korjaamoille katsastusoikeus, mutta ainakaan tätä kirjoitettaessa asia ei ole vielä täysin selvä.

Sama lakiesitys myös erottaisi raskaan ja kevyen kaluston katsastukset toisistaan, tähän asti toimipaikka on ollut velvoitettu tarjoamaan katsastuspalveluja molemmille ajoneuvoryhmille.

Raskaan kaluston laitteistoon kohdistuvat investoinnit ovatkin merkittävästi hillinneet alalle pyrkijöiden intoa, varsinkin kun raskaan osuus määräaikaiskatsastuksista on viiden prosentin luokkaa.

Samalle tuotteelle hinnoissa onkin melkoista heittelyä läpi Suomen:

Hintatietolähde katsastushinnat.fi

Hinnat laskettuna enintään 3500kg bensiinikäyttöiselle henkilöautolle OBD-mittauksineen

• Keskihinta määräaikaiskatsastukselle oli 48,20eur
• Kallein määräaikaiskatsastus löytyi Muoniosta (A-katsastus), 109eur
• Edullisimman paikan otti Joensuulainen Qkatsastus, 42eur

OBD

Vuoden 2000 jälkeen käyttöönotetuille ajoneuvoille tehdään määräaikaiskatsastuksen yhteydessä myös OBD-mittaus. Kirjainyhdistelmä kätkee taakseen auton oman vikadiagnoosijärjestelmän, eli mittauksella selvitetään kaiken toimivan niinkuin pitää. OBD -lyhenne tulee sanoista On Board Diagnostics. Mittauksia alettiin suorittamaan lakisääteisesti vuoden 2004 alusta.

 Tarkistuskohteet

Toisin kuin hinnassa, tarkistuskohteissa ei pitäisi esiintyä heittoja asemien välillä. Tapahtuman kulkukin on joka paikassa suunnilleen sama, eli marssitaan sisään, ojennetaan auton asiakirjat tädille / sedälle, maksetaan niin että tuntuu ja istutaan sohvalle juomaan kahvia. Tai vaihtoehtoisesti mennään katsastajan mukana halliin olemaan tiellä ja kyselemään tyhmiä.

Henkilöauton tarkistuskohteisiin lukeutuvat mm.

• Pakokaasumittaus
• lyhyt ajotesti, samalla äänimerkin ja pesulaitteen toiminnan tarkastus
• Iskunvaimenninmittaus
• Jarrujen mittaus dynamometrillä
• Valojen toiminnan tarkistus
• Alustan yleinen kuntotarkastus nosturilla, ruostevauriot
• Ohjausnivelten toiminnan tarkastus, välykset
• Moottoritilan silmämääräinen tarkistus
• Akun kiinnityksen tarkistus
• Auton identiteetin tarkistus, vastaako runkonumero papereita
• Valojen suuntauksen tarkistus

Hylkäykset

Vaikka se hieman sydäntä kylmäisikin kun katsastusmies autoparkaa ravistelee ja koputtelee, niin toiminta on tarkoitettu ihan asiakkaan ja muiden tielläliikkujien turvallisuuden takaamiseksi. Autoon nimittäin ehtii tulla kalenterivuoden aikana jos jonkinlaista alkavaa vikaa, joista omistaja ei välttämättä tiedä tuon taivaallista.

Mikäli käy niin, että autosta hylkäykseen johtavia vikoja löytyy, niin käteen napsahtaa katsastuksen päätteeksi ns. vikalista.Tässä raportissa on seikkaperäisesti eritelty hylkäykseen johtaneet viat. Vikalistan saatuaan on jälkitarkastukseen saavuttava kuukauden sisällä, myöhästyminen johtaa katsastustapahtuman uusimiseen. Autoa saa kuitenkin käyttää liikenteessä tämän kuukauden ajan kunhan viat on ensin korjattu. Joskus saattaa käydä niin ikävästi, että hopasta löytyy katsastuksen yhteydessä liikenneturvallisuutta vakavasti vaarantavia vikoja, jolloin auto määrätään ajokieltoon välittömästi. Tällaisia vikoja voivat olla esim. revenneet akseliston kiinnityspisteet, merkittävät jarruviat tai vaikkapa reilusti yli asteikon ponkaisevat päästöt. Auton käyttö on tällöin ehdottomasti kielletty ennen korjausta ja usein konttorilta joudutaankin lähtemään hinurin perässä keikkuen.

Ajokieltoon asettaminen on onneksi melko harvinaista, teillämme liikkuvat ajoneuvot ovat korkeaan keski-ikäänsä nähden verraten hyvässä kunnossa. Mikäli jotain vikaa menopelistä löytyisikin, niin korjaamoreissulla siitä yleensä selviää ja sittenhän vanha uskollinen onkin taas entistä ehommassa kunnossa. Turvallista matkaa!